En tee paljoakaan asioita, joista en pidä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että eläisin yhteiskunnan loisena, valitaen, ettei valtio kustanna luksuselämää.

Rakastan työtäni. Restauroin taloja.

Enemmän ruokaa. Pari tuhatta euroa kuussa ruokaan. Joskus pari kymppiä. Ruoan pitää olla syömisen arvoista.

Rakastan vielä enemmän löisiä juoksulenkkejä autiolla valtatiellä. Äkkilähtöjä silloin kun alkaa ketuttaa. Kuunnella Pink Floydia ja maalata seiniä.

Kauhun ja kaaoksen tasapaino on pitänyt tähän asti. Rahan tarpeeseen hetki töitä, sitten ihanaa hiljaiseloa hetki jos toinenkin, kaikkea kivaa.