Mun isoveli on aina ollut perheen kultapoika, älykkö, odotusten kohde. Itse olen ollut se ongelmatapaus.Murrosiän ja ekat kännit mun veli Samuel koki parikymppisenä. Se on viimesimpiä ihmisiä. jonka olettaisin masentuvan tai alkoholisoituvan. Nyt se kuitenkin on jättänyt yliopiston kesken  masennuksen (ja alkoholin) vuoksi. Tää on jännä, kun olen itsekin aina luullut veljeni olevan minua paaljon fiksumpi, mutta: Samuel ei omaakaan omaa ajattelukykyä lainkaan, ja imee kaikki vaikutteet ja indentiteetin osat suoraan ympäristöstä, niitä lainkaan soveltamatta. ÄO tosi iso, matemaattisesti tosi lahjakas, mutta tunneälykkyys nolla. Uusavuton, kysyy millä numerolla liettä pitää pitää vettä keittäessä. Ei voi mennä junaan. ennen kuin on netistä lukenut, miten, missä ja miten liput hankitaan, miten ovet avataan jne. Kysyin lähiaikoina Samuelilta mielipidettä nykyiseen yhteiskuntarakenteeseen ja rahan valtaan, ei tullut vastausta. Vastaus olisi tullut, jos sen joku idoli olisi asiasta esittänyt mielipiteen, tai koulussa olisi opetettu. Mutta yhdessä asiassa me erakot ollaan yhtä mieltä.

Ei me selvin päin kestetä itseämme tyhmempiä ihmisiä. EI siis sosiaalisuutta ilman päihteitä!